sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kintut oikenemaan

Ihana seurata pienen varsan maailmaan tutustumista ja emänsä hellää hoivaamista. Kuinka järkevästi emä varsaa ohjailee oikeaan suuntaan, vähän jopa komentaa ja pitää vielä hyvin lähellä nuorta jälkikasvunsa. Panda on onneksi ihmisiin ihanan luottavainen ja päästää varsaa katsomaan ja rapsuttelemaan. Erityisesti oma väki saa huoletta käydä varsaa rapsuttelemassa. Muutaman tunnin ikäistä varsaa päästi lapset huoletta katsomaan ja silittelemään.


Tulevaisuuden kisatykkini?


Aina sitä jaksaa ihmetellä, kuinka paljon pienessä varsassa voikaan olla jalkaa! Ei ihme, että meno on välillä enemmän ja vähemmän epämääräistä honkkelointia, mutta nopeasti ne jalat asettuvat ja varsa alka kontrolloida liikkeitään paremmin. Siitä päästäänkin varsan ongelmaan.

Ensimmäisenä päivänä varsalla tuli havaittua pientä "varvastamista" eli astui kavion kärjellä eikä kannalla. Varsalla on siis jännekontraktio eli toisin sanoen jännekutistuma. Pyysin eläinlääkärin katsomaan, että tarvitaanko toimenpiteitä. Ekana päivänä varsa tosiaan sipsutti kovasti varpaillaan, toisena oli jo vähän parempi. Kolmantena ell pääsi katsomaan.

Näitä sitä on tuijotellut herkeämättä.
Eläinlääkäri tuli ja tuumaili, että laitetaan tetrasykliinit, sen verran kireät jänteet kuitenkin ovat ja varsa vähän ballerina. Varsa pääsee kuitenkin ylös ja liikkuu, eli mistään akuutista hädästä ei sentään ole kyse. Pahimmassa tapauksessa varsalla voi olla niin kireät jänteet, että jalat pysyvät kippurassa eikä se kykene edes nousemaan ylös. Pikkuvarsa piti rauhoittaa toimenpidettä varten. Tetrasykliini-antibiootti oli tarkoitus tiputtaa suoneen. Kevyt rauhoitus, että saataisiin vikkelä varsa hetkeksi makuulle. Ei auta. Toinen rauhoitus ja edelleen pikkuneiti sinnitteli jaloillaan. Kolmannella ja viimeisellä saatiin se pötkähtämään hetkeksi alas. Suoneen ei saatu ainetta yrityksistä huolimatta tipalla laitettua ja lopulta se tuikkastiin ruiskulla suoneen. Varsan olisi noilla rauhoituksilla pitänyt pötkötellä vielä hyvä tovi, mutta ärhäkän oloinen neiti pinkaisi nopeasti jaloilleen. Vaikuttaa juuri sopivan sähäkältä kaverilta, että mielenkiinnolla sen kasvua odotan.

No onko ne nyt hyvät vai ei? Valitettavasti kuvat otettu
ulkona itse tuijotellessa eikä avustajan kanssa kovalla lattialla.
Tetrasykliini uusittin vielä varsan ollessa viikon ikäinen. Rauhoitus oli tällä kertaa yhtä tyhjän kanssa. Tetrasykliiniin oli vaikutusta, mutta samalla taphtuva varsan nopea kasvu taitaa myös vaikuttaa asiaan. Seuraava neuvo oli fysioterapia. Eli varsan jalkojen venyttely. Mitäs sitä kesälömalla muuta tekisikään. Nyt on varsan jalkoja jumppailtu useita kertoja päivässä ja kireys tuntuu kadonneen. Tai no, sitä tuijottaa tässä kesälomalla jatkuvasti. Kamerasta karsinassa, pihalla ulkoillessa joko tarhassa tai sisällä kyttää ikkunasta, että kuinka ne jalat nyt menevät. Että enpä osaa sanoa enää onko se parempi/pahempi ta hyvä/huono, kun sitä jatkuvasti tuijottaa. Myös huoli on tietysti ollut kova, että kuinka ne oikenee, vaaditaanko loppujen lopuksi leikkaus ja tuleeko siitä käyttöponia. Luulisin, että jalkojen osalta pahin huoli on kuitenkin ohi. Aavistuksen toisella jalalla askeltaessa taitaa vielä vähän koitta sipsuttaa, mutta jatketaan varsan fysioterapiaa.

Jotta hevosihmisen elämä ei olisi huoletonta aiheutti ehkä tetrasykliini pientä masuvaivaa tai varsa on muuten hiekan perään. Olen yllättänyt sen useampaan otteeseen natustamasta hiekkaa. Toki pienet varsat tunkevat suuhunsa kaiken siinä missä pienet ihmislapsetkin, mutta huolestunut olen silti jos tuo yhtään liääntyy. Jos tämän elukan hengissä saisi pidettyä... Ei varsotus taida olla mun juttuni ja jatkossa voisin ostaa hevoseni ratsutusikäisinä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti